FINNARP Retkikunnat Vuosina 1988 Vuoteen 2009

FINNARP on joka vuotinen projekti, jossa tutkimusretkikunta viedään Etelämantereella sijaitsevalle tutkimuskohteelle Aboalle Etelämantereen hyytäväksi kesäksi. Tutkimus ryhmän koko vaihtelee vuosittain ja tutkimusryhmän kokoonpano muokkaantuu aina sen vuotisen tutkimuksen ja Aboan huoltotoimenpiteiden mukaisesti. Retkikunnat ovat aina pitäneet retkikuntaraporttia ja tässä lyhyesti kooste vuosien aikana tehdyistä tutkimusretkistä ja niiden retkikunta kuulumisista.

Historian havinaa 1988 alkavista retkikunnista

1988 Meribiologinen tutkimus tapahtui R/V Stena Arcticalla. Aboa-asema rakennettiin ja Suomen ilmatieteenlaitos aloitti työskentelynsä Etelämantereella. Tutkimukset aloitettiin Australialaisesta Geologian tutkimuskeskuksesta Davisista ja otsonitutkimusta tehtiin yhteistyössä Argentiinalaisen meteorologisen laitoksen kanssa. Seuraavana vuonna 1989 Aboalta tehtiin ilmatieteellinen, geotieteellinen, fysikaalinen, meribiologinen ja siihen viittaavat tutkimukset sekä lääketieteellinen että logistinen tutkimus. Muutaman vuoden päästä 1991 oli vuorossa Antarktinen merentutkimus ja ilman sekä veden vuorovaikutteinen tutkimus Weddelin merellä, joka jatkui vielä 1992. Vuosien 1993 ja 2000 välillä Aboalta käsin tutkittiin monia asioita joista mainittakoon erilaiset meribiologiset tutkimukset ja meren metrologinen tutkimus sekä tutkimukset magmakehityksestä, painovoimamittaukset alkoivat ja erinäiset muut tutkimukset Weddelin merellä. Vuosina 2001-2005 tehtiin lujasti erilaisia saneeraus ja asennustöitä. Tutkimusasemaa laajennettiin ja se saneerattiin täysin. Automaattinen sääasema rakennettiin paikanpäälle ja paikalle asennettiin useita tuuligeneraattoreita. Paikalle perustettiin GPS-asema. Myöhemmin, vuonna 2008 Aboalle asennettiin uusi sähköntuottojärjestelmä ja tänä vuonna keskityttiin täysin tutkimusaseman huoltamiseen. Retkikunnassa oli vain neljä jäsentä. 2009 tutkimusaseman polttoainevarastoja täydennettiin laskuvarjopudotuksena.

Ensimmäinen julkinen tiedote vuonna 2009

Ensimmäisessä retkikunnan tiedotteessa kerrotaan viiden tuulivoimalan olevan tuhoutuneita, mutta kuitenkin tutkimusaseman olevan suhteellisen hyvässä kunnossa. Retkikunta sai aseman valmiuskuntoon ennätysajassa, siihen meni 12 tuntia. Jo ensimmäisenä iltana oli sauna lämmin. Viikko jatkui hirmumyrskyksi äityneen myrskyn seurauksesta sisätiloissa, joissa alettiin jo panostamaan hiljalleen työhön ja myös ruokailuun. Retkikunta nautti strutsinlihaa ja valkosipuliperunoita kynttilän valossa, myrskyn riehuessa ulkona. Työpäiviä piristivät sauna ja elokuvahetket sekä pöytäjääkiekko. Myös vesikasvatuksella itämään lähteneet vesiviljelmät alkoivat näyttäytyä ensi kertaa jo kahden päivän kuluessa istutuksesta. Kohta nautittaisiin salaattia sekä yrttejä. Viikon päästä pääsi retkiseurue ensi kertaa ulkotöihin ja täydentämään vesivarantoja. Päivässä tuuli kuitenkin yltyi ja raportti päättyy tähän. Seuraavan raportin helmi kaiken työn kuvailun lisäksi oli retkikuntalaisen Petrin valmistaman Mannerheimin-illallisen kuvailu. Petri oli valmistanut upean illallisen, borssi-keittoa, smetanasavulohileipiä, perunavoita, mocca mousseeta ja kahvia calvadoksella. Seuraavan päivänä opastettiin Vesalle, retkikunnan ensikertalaiselle turvalliset alueet liikkua lähimailla. Raportissa kerrotaan, että yritti ja salaatti ei ole vieläkään päätynyt lautaselle. Ehkäpä sitten seuraavassa raportissa sitten. Viimeinen tiedote helmikuun 12 päivä saapuu satelliittiyhteyden välityksellä. Pakkaslumi narskuu, illat kylmenevät miinus 20 asteeseen ja erilaiset taivaanilmiöt piristävät retkikuntaa. Kuu näyttää kirkkaalta ja suurelta ja jo kiikareillakin voi nähdä erilaiset kraatterit sekä kuun pinnan muodot. Talvi on saapumassa Etelänavalle. Retkikunta kertoo, että talven vauriot on hyvin saatu korjattua ja kaikki on aikataulussa. Testaukset ovat menneet hyvin ja käyttöohjekirja uusittu. Nyt retkikunta jää jännittämään pääsevätkö he ajantasaisesti pois Kuningatar Maudin maasta vai vasta maaliskuussa kesän viimeiselle lennolle, joka lähtee Etelämantereelta. Projekti on ollut onnistunut, korjaukset tehty ja retkikunta painanut tuottoisan ja onnistuneen tutkimusretken huoltotöineen upeaan Etelämantereen kirkkaaseen ja puhtaaseen maastoon. Järjestelmien toimivuus on pyritty takaamaan ja kovan talven varalle rakennettu akkujärjestelmä näyttäisi olevan valmis ottamaan taas vastaan talven kovat tuulet ja pakkaset. Aboa alkaa olemaan valmis myös vastaanottamaan seuraavan kesän retkikunnan.

Ensimmäinen julkinen tiedote vuonna 2009